Lähdimme Pekingiin perjantaina 25.11 neljän hengen voimin iltapäivästä klo 15. Pekingissä on noin 19,6 miljoonaa ihmistä, eli väen paljous on hieman maltillisempi kuin Shanghaissa. Punnitsimme vaihtoehtoja pikajunan, eli CRH:n ja lentokoneen välillä ja päädyimme ensimäiseen. Matkustusaika pikajunalla oli hieman alle 5 tuntia suuntaansa ja kilometrejä kertyi noin 1300. Junaa ei siis todellakaan voi verrata VR:n pendolinoon, jonka maksiminopeus on huomattavasti alhaisempi kuin CRH:n. CRH kulkee reilut 300km/h normaaliajossa. Reissun aikatauluksi sovittiin, että ollaan 5 yötä perillä ja se oli varsin sopiva aika kiertää nähtävyyksiä ja pyöriä kaupungilla.

Perille Pekingiin saavuttiin illalla hieman ennen kahdeksaa ja taksilla siirryimme hotelliin, joka sijaitsi aivan taivaallisen rauhan aukion ja kielletyn kaupungin kupeessa. Hotelli oli hintaansa nähden todella siisti ja sijainniltaan loistava. Lähistöltä löytyi kaikki tarpeellinen hieronnasta kauppoihin ja hyviin ravintoloihin.

Ensimäisen illan ja seuraavan päivän aikana ei riittänyt vielä voimia tarpeeksi siirtyä katselemaan sen kummempia nähtävyyksiä, koska yksi reissuruuna makasi flunssan kourissa hotellilla. Pyörimme kaupungilla ja ihmettelimme uutta ympäristöä. Yksi huomion arvoinen seikka oli järkyttävä sumu, joka pilasi näkyvyyden. Myöskin kylmyys yllätti, koska säätietoja ei tullut sen kummemin ennen reissua seurattua. Toki tiedossa oli, että kylmempää oli luvassa kuin Shanghaissa.

Sumuista maisemaa hotellin ikkunasta

Sunnuntai aamuksi suunniteltiin reissu taivaallisen rauhan aukiolle ja kiellettyyn kaupunkiin. Keli oli todella surkea. Lämpötila oli noin 10 astetta ja kova tuuli piiskasi vesitihkua suoraan vaakatasosta. Tämä ei kuitenkaan reippaita reissumiehiä haitannut.

Taivaalisen rauhan aukiolla särmät sotilaat vahtivat lipputankoa.

Taivaallisen rauhan aukiolla ei päiväsaikaan ole oikeastaan mitään nähtävää. Paikkaa voisi verrata Jyväskylän toriin, mutta mittakaava on hieman toinen. Onhan kyseessä kuitenkin maailman suurin aukio, joka on kyhätty pystyyn aivan kielletyn kaupungin eteen. Iltaisin aukio on huomattavasti hienompi paikka, kun rakennukset ja monumentit on valaistu todella vaikuttavalla tavalla. Siirryimme siis nopean kävelykierroksen jälkeen kiellettyyn kaupunkiin.

Kielletty kaupunki on yksi Unescon kohteista eikä suotta. Kaupunki on maailman suurin palatsialue keskellä Pekingiä. Kielletyssä kaupungissa asuivat entisaikaan Kiinan keisari ja hänen sukulaisensa. Muita ei kaupunkiin päässyt ja jopa ministerit odottivat polvillaan kielletyn kaupungin portin edessä keisarilta tulevia käskyjä. Nykyään kielletyn kaupungin pääporttia koristaa suuren johtajan, eli Maon muotokuva. Kielletty kaupunki toistaa aika paljon itseään. Samankaltaisista isoista halleista/porteista kuljettiin aina uudelle aukiolle,  jonka toisessa päässä oli taas iso halli, josta oli pääsy taas uudelle aukiolle. Sivuilla oli myös rakennuksia ja koko kaupunkia ympäröi korkea muuri ja joki. Kielletty kaupunki ravattiin aika nopeasti ympäri, koska sateinen ja tuulinen kylmä sää ei innostanut sen kummemmin tutustumaan paremmin alueeseen. Kielletyn kaupungin toisesta päästä pääsi hienolle puistoalueelle nimeltään Jingshan park. Jingshan parkin huipulla on torni, josta on huikaiseva näkymä koko kiellettyyn kaupunkiin ja antaa käsityksen kaupungin järkyttävästä koosta. Kyllä on keisarilla ollut aikanaan komeat tilukset.

Kielletty kaupunki

Jingshan parkin huipulta on mukavat näkymät

Suuri johtaja johtaa kansan taistoon! Kuva kielletyn kaupungin pääportilta

Maanantaina pidettiin niin sanottu rokulipäivä ja niistettiin neniä, koska flunssa oli ottanut otteeseen muitakin matkalaisia. Onneksi kuitenkin kuume pysyi poissa ja vietimme aamupäivän kaupungilla kierrellen ja torilla tehden pakollosia ostoksia, koska ei oltu varauduttu niin kylmään keliin, mitä Peking tarjosi. Pipo, hanskat ja muut lämpimät pukimet olivat pakolliset ostokset, koska seuraavana päivänä oli aika kohdata kiinan muuri.

Matkaa muurille tarjoavat Pekingissä suurin osa hotelleista ja matkatoimistoja on joka kulmalla, joista jokainen löytää varmasti itselleen mieleisen reissun. Paketteihin kuuluu yleensä myös vierailuja muissakin kohteissa, kuten keisarien haudoilla ja silkkitehtaissa. Meidän reissun hinnaksi tuli 150rmb, eli hieman alle 20 euroa, johon kuuluivat kuljetukset, lounas ja vierailut kolmannen keisarin haudalla, jade museossa, muurilla sekä silkkitehtaassa.

Kolmannen keisarin haudalle oli Pekingistä noin tunnin ajomatka. Hautausmaa oli keisarille ominainen palatsimainen kyhäelmä jossa oli samankaltaisia rakennusteknisiä ratkaisuja kuin kielletyssä kaupungissa, mutta pienemmässä koossa. Itse hautakumpua vartioi sielutorni, jonne oli mahdollista nousta ja  tutkailla aluetta sekä keisarin hautakumpua, joka oli vaatimattomasti kilometrin ympärysmitaltaan. Vierailu haudalla oli loppujen lopuksi mielenkiintoinen kokemus ja täydensi ymmärrystä siitä, kuinka korkeassa asemassa keisari on aikoinaan ollut.

Kuva keisarin vaatimattomasta haudasta

Keisarin patsas

 

Jadekivi museo ja muu humanistitaidehömppä ei meikäläiseen yleensä uppoa, eikä tälläkään kertaa taidemuseo herättänyt innostusta taiteeseen. Ainoa mielenkiinnon aihe museossa oli muutama upeasti veistetty patsas, joka oli kuitenkin laiha lohtu. Museon yhteydessä toimi myös jadeveistämö ja kauppa, josta oli mahdollista ostaa mitä ihmeelisempiä jadeveistoksia. Tylsän jadekierroksen jälkeen oli vuorossa kauan odotettu Kiinan muuri.

Keisari Qin Shi Huang vuonna 200 eKr. päätti yhdistää pohjoisrajan yksittäiset puolustusrakennelmat nykyiseksi Kiinan muuriksi. Myöhemmin Kiinan muuria on rakenneltu usealla eri vuosisadalla ja korjattu vielä useampaan kertaan. Monet turisteille tarkoitetuista paikoista on remontoitu hyvään kuntoon ja pääsy muurille on tehty helpoksi. Me tutustuttiin alueeseen nimeltä Badaling, joka on Pekingiä lähinnä oleva osuus muurista. Itse muurille matkustettiin tuolihissillä joka oli rakennettu helpottamaan muurille pääsyä. Badalingin osuus muurista oli erittäin ruuhkainen, mutta pienen kävelyn jälkeen löytyi myös alueita joissa ihmisiä oli maltillisemmin ja pääsi ihailemaan muuria paremmin. Muuri luikerteli kuin käärme vuorien yli ja on todella ihmeelistä miten siihen maastoon on aikoinaan saatu tuotua niin järjetön määrä kiviä ja kuinka niin vaikeisiin olosuhteisiin on pystytty rakentamaan edes mitään. Muuri oli turistimäärästä huolimatta erittäin vaikuttava paikka, jota ei todellakaan kannata jättää väliin, jos vierailee Pekingissä tai jossain muussa kaupungista, josta on mahdollista päästä muurille. Muurin jälkeen siirryttiin silkkitehtaaseen, jonka päätavoite oli myydä turisteille silkkiä ja kertoa kuinka silkki valmistetaan. Vierailu silkkitehtaassa ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta eikä siitä ole sen kummempaa kerrottavaa.

Muuri luikertelee vuoristossa

Muurilla hengailua

Tehokkaan nähtävyyspäivän jälkeen oli aika syödä Pekingin ankkaa. Tilattiin hotellin ravintolassa pöytään muutama Aku kaikkine lisukkeineen ja höysteineen. Olin joskus aikaisemmin maistanut Pekingin ankkaa, mutta unohtanut jo, kuinka herkkua sen onkaan. Ruuat olivat todella kohdallaan ja hintakin varsin maltillinen siihen nähden, kuinka paljon syötiin ja juotiin muutaman tunnin illallis-session aikana.

Kaiken kaikkiaan Peking on mukava paikka, joskin keli on hieman viileämpi kuin Shanghaissa, mutta ympäristö on muuten enemmän Kiinalainen kuin Shanghaissa. Huomion arvoinen seikka oli se, että ruoka oli Pekingissä huomattavasti parempaa, kuin Shanghaissa, mutta taksiliikenne ei ole läheskään yhtä jouhevaa. Taksikuskit eivät suostu ottamaan turistia aina edes kyytiin ja jotkut taksikuskit pyytävät lyhyestäkin matkasta aivan järjetöntä summaa.