Kello pirahti huonosti nukutun yön jälkeen klo 10 aamulla ja tähtäimenä oli saada säädettyä porukka sisään koulun kampuksen asuntolaan mahdollisimman pikaisesti. Ainut takaisku koettiin  metroasemalla, kun allekirjoittanut meni noutamaan passikuvia metroaseman kuva-automaatista. Hankaluuksiahan tässä ei ollut muuta kuin se, että nämä parikymppiset teinit tuntuivat käyttävän automaattia lähinnä hupikuvailuun ja meikkipeilailuun. Voisin keksiä näille tuleville Kiinan toivoille ihan mitä tahansa parempaakin tekemistä. (lisääntymistä en kuitenkaan suosittele)

Kampukselle kirjautuminen sujui jouhevasti paksujen setelinippujen vaihtaessa omistajaa. Lunastettiin suoriltaan muutaman kuukauden vuokrat ja takuuvuokrat päälle. Ainoa maksutapa oli käteinen. Setelinivaskalle kertyi paksuutta reippaan verran, kun paikallisen setelin suurin arvo on noin 10€

Yllätyspyllätys kampuksen huoneissa ei ollut pyyhkeitä, hengareita, vessapaperia tms. vastaavia tarvikkeita. Lakanat ja muut tarvittavat välineet kuuluivat onneksi vakiovarusteisiin. Suuntimaksi otettiin siis lähin iso supermarket. Ostoslistalle kertyi lähes kaikkea tarvittavaa hyönteismyrkystä maalarinteippiin. Kauppojen hyllyiltä löytyy Eurooppalaisille varsin vieraita tavaroita ja erityisesti elintarvikkeita. Tyhjiöpakattua einestä kananvarpaista erisorttisiin sieniin ja kuivatut kalat ajavat sipsien tai popkornien asemaa.

Erikoisten elintarvikkeiden luvattu maa

Tarkoituksena oli pikkulauantain ja kampukselle asettumisen kunniaksi nauttia muutama rentouttava ja pitää pienimuotoiset juhlat saapumisen kunniaksi. Pussikaljan ostoon mars ja kohti lähintä supermarkettia. Kaupassa ihmetyttää kinkkien outo alkoholikulttuuri. Paikallisessa oluessa on jytyä 3.1 – 4.3% väliltä, syynä tähän on se, että on haluttu vähentää rattijuopumusten määrää. Mutta vastakohtana tälle 2 litraa 52% riisiviinaa, eli baijua maksaa karvan yli 2€. Täällä on siis helppoa juopua, jos intoa riittää ja jos ei omista makuhermoja. Todettiin heti ensimäisen maistijaisen jälkeen, että baijun tinnerimäistä jälkimakua on mahdotonta peittää millään keinoin ja maku on muutenkin suoraan helvetistä. Myös keskustelupalstojen mukaan baiju ei ole juomakelpoista minkään lantringin kanssa ja yhdyn itse vahvasti tähän mielipiteeseen. Juhlinta sujui rauhallisesti ja seuraava siirto oli lähteä kaupungin värivaloihin. Osa hurjasta joukkiostamme jatkoi juhlimista aina valomerkkiin asti, itse siiryin unille jo hyvissä ajoin.

Juoma suoraan helvetistä