Aika on kulunut täällä Shanghaissa todella nopeasti. Paljon on tullut nähtyä ja koettua vaikka aika paljon aikaa tuleekin vietettyä pelkästään kampusalueella. Täältä löytyy, jos jonkinlaista tutkailtavaa ja mielenkiintoista nähtävää aina kerta toisensa jälkeen. Kotiin ei vielä sen kummempi ikävä ole, vaikka kelitkin ovat täälläpäin jo huonontuneet huomattavasti alkusyksyn helteistä. Erilainen ilmapiiri ja mukava ympäristö kompensoi huonoja kelejä loistavasti. Huono sää ei siis lannista mieltä samalla tavalla kuin kotimaassa. Ainoa asia mitä tällä hetkellä kaipaan on kotimainen ruoka. Kiinalaisten eväät alkavat tulla todenteolla korvista ulos. Mitään normaalia kotiruokaa täältä on hankala löytää ja kaupasta löytyvät ruoka-aineksetkin poikkeavat sen verran kotimaisista, että on vaikeuksia taikoa samanlaisia ruokia kuin Suomessa.

Pieni pelastus eväiden suhteen onneksi kuitenkin on, kiitos rakkaalle länsinaapurillemme. Ikealla on Shanghaissa useampi myymälä, jossa on tavalliseen tapaan ravintola, josta saa lihapullia, graavilohta ja muita skandinaavisia herkkuja. Ikeasta löytyy myös pieni elintarvikeosasto, josta saa mukaan ostettua näkkileipää, puollukkahilloa ja näin kohta Joulun kohta ollessa ovella, jopa glökiä!

Shanghain alueella on useampia huvipuistoja. Yksi niistä sijaitsee lähellä keskustaa, jossa päätimme eräs aurinkoinen päivä vierailla. Alue ei aivan vastannut Särkänniemen tai Linnanmäen alueita, mutta tarvittavat kieputtimet löyty pään ja mahan sekoittamiseen. Itse en edes Suomessa kamalan mielellään näissä kieputtimissa käy, joten hieman kuumotti istua Kiinalaisten ylläpitämissä ja huoltamissa laitteissa. Ei todellakaan mikään mukava kokemus, vaikka kuinka ovat länsimaalaisia laitteita.

Huvipuiston vetonaula oli aika hurja kieputin

Sciene and technology museum on Kiinalaisten vastine Suomalaisten Heurekalle. Täällä on siis kaikkea mahdollista tieteen ja teknologian eri aloilta saman katon alla. Lipun hinta oli noin 7€, joka oli varsin huokea, koska itse museo oli todella kattava. Yli kolmen tunnin seikkailun jälkeen parhaina osastoina mieleen jäivät robotti ja avaruusteknologian osastot. Myöskin kokeellisen fysiikan osasto oli erittäin mielenkiintoinen, jossa pääsi itse kokeilemaan mitä erilaisempia fysiikalisia ilmiöitä.

Tämän jännittävämpää kertomista täältä ei ole, koska elämän pääpiste on täällä kampusalueella ja täällä ei mielenkiintoisia asioita juurikaan tapahdu. Ensi kuun alussa on siis Kiinan osuus tästä reissusta ohitse ja suuntaan 10.12 Vietnamiin. Sieltä löytyy varmasti paljon kerrottavaa ja lupaan lisäillä kuviakin hieman reilummissa määrin.

Lähdimme Pekingiin perjantaina 25.11 neljän hengen voimin iltapäivästä klo 15. Pekingissä on noin 19,6 miljoonaa ihmistä, eli väen paljous on hieman maltillisempi kuin Shanghaissa. Punnitsimme vaihtoehtoja pikajunan, eli CRH:n ja lentokoneen välillä ja päädyimme ensimäiseen. Matkustusaika pikajunalla oli hieman alle 5 tuntia suuntaansa ja kilometrejä kertyi noin 1300. Junaa ei siis todellakaan voi verrata VR:n pendolinoon, jonka maksiminopeus on huomattavasti alhaisempi kuin CRH:n. CRH kulkee reilut 300km/h normaaliajossa. Reissun aikatauluksi sovittiin, että ollaan 5 yötä perillä ja se oli varsin sopiva aika kiertää nähtävyyksiä ja pyöriä kaupungilla.

Perille Pekingiin saavuttiin illalla hieman ennen kahdeksaa ja taksilla siirryimme hotelliin, joka sijaitsi aivan taivaallisen rauhan aukion ja kielletyn kaupungin kupeessa. Hotelli oli hintaansa nähden todella siisti ja sijainniltaan loistava. Lähistöltä löytyi kaikki tarpeellinen hieronnasta kauppoihin ja hyviin ravintoloihin.

Ensimäisen illan ja seuraavan päivän aikana ei riittänyt vielä voimia tarpeeksi siirtyä katselemaan sen kummempia nähtävyyksiä, koska yksi reissuruuna makasi flunssan kourissa hotellilla. Pyörimme kaupungilla ja ihmettelimme uutta ympäristöä. Yksi huomion arvoinen seikka oli järkyttävä sumu, joka pilasi näkyvyyden. Myöskin kylmyys yllätti, koska säätietoja ei tullut sen kummemin ennen reissua seurattua. Toki tiedossa oli, että kylmempää oli luvassa kuin Shanghaissa.

Sumuista maisemaa hotellin ikkunasta

Sunnuntai aamuksi suunniteltiin reissu taivaallisen rauhan aukiolle ja kiellettyyn kaupunkiin. Keli oli todella surkea. Lämpötila oli noin 10 astetta ja kova tuuli piiskasi vesitihkua suoraan vaakatasosta. Tämä ei kuitenkaan reippaita reissumiehiä haitannut.

Taivaalisen rauhan aukiolla särmät sotilaat vahtivat lipputankoa.

Taivaallisen rauhan aukiolla ei päiväsaikaan ole oikeastaan mitään nähtävää. Paikkaa voisi verrata Jyväskylän toriin, mutta mittakaava on hieman toinen. Onhan kyseessä kuitenkin maailman suurin aukio, joka on kyhätty pystyyn aivan kielletyn kaupungin eteen. Iltaisin aukio on huomattavasti hienompi paikka, kun rakennukset ja monumentit on valaistu todella vaikuttavalla tavalla. Siirryimme siis nopean kävelykierroksen jälkeen kiellettyyn kaupunkiin.

Kielletty kaupunki on yksi Unescon kohteista eikä suotta. Kaupunki on maailman suurin palatsialue keskellä Pekingiä. Kielletyssä kaupungissa asuivat entisaikaan Kiinan keisari ja hänen sukulaisensa. Muita ei kaupunkiin päässyt ja jopa ministerit odottivat polvillaan kielletyn kaupungin portin edessä keisarilta tulevia käskyjä. Nykyään kielletyn kaupungin pääporttia koristaa suuren johtajan, eli Maon muotokuva. Kielletty kaupunki toistaa aika paljon itseään. Samankaltaisista isoista halleista/porteista kuljettiin aina uudelle aukiolle,  jonka toisessa päässä oli taas iso halli, josta oli pääsy taas uudelle aukiolle. Sivuilla oli myös rakennuksia ja koko kaupunkia ympäröi korkea muuri ja joki. Kielletty kaupunki ravattiin aika nopeasti ympäri, koska sateinen ja tuulinen kylmä sää ei innostanut sen kummemmin tutustumaan paremmin alueeseen. Kielletyn kaupungin toisesta päästä pääsi hienolle puistoalueelle nimeltään Jingshan park. Jingshan parkin huipulla on torni, josta on huikaiseva näkymä koko kiellettyyn kaupunkiin ja antaa käsityksen kaupungin järkyttävästä koosta. Kyllä on keisarilla ollut aikanaan komeat tilukset.

Kielletty kaupunki

Jingshan parkin huipulta on mukavat näkymät

Suuri johtaja johtaa kansan taistoon! Kuva kielletyn kaupungin pääportilta

Maanantaina pidettiin niin sanottu rokulipäivä ja niistettiin neniä, koska flunssa oli ottanut otteeseen muitakin matkalaisia. Onneksi kuitenkin kuume pysyi poissa ja vietimme aamupäivän kaupungilla kierrellen ja torilla tehden pakollosia ostoksia, koska ei oltu varauduttu niin kylmään keliin, mitä Peking tarjosi. Pipo, hanskat ja muut lämpimät pukimet olivat pakolliset ostokset, koska seuraavana päivänä oli aika kohdata kiinan muuri.

Matkaa muurille tarjoavat Pekingissä suurin osa hotelleista ja matkatoimistoja on joka kulmalla, joista jokainen löytää varmasti itselleen mieleisen reissun. Paketteihin kuuluu yleensä myös vierailuja muissakin kohteissa, kuten keisarien haudoilla ja silkkitehtaissa. Meidän reissun hinnaksi tuli 150rmb, eli hieman alle 20 euroa, johon kuuluivat kuljetukset, lounas ja vierailut kolmannen keisarin haudalla, jade museossa, muurilla sekä silkkitehtaassa.

Kolmannen keisarin haudalle oli Pekingistä noin tunnin ajomatka. Hautausmaa oli keisarille ominainen palatsimainen kyhäelmä jossa oli samankaltaisia rakennusteknisiä ratkaisuja kuin kielletyssä kaupungissa, mutta pienemmässä koossa. Itse hautakumpua vartioi sielutorni, jonne oli mahdollista nousta ja  tutkailla aluetta sekä keisarin hautakumpua, joka oli vaatimattomasti kilometrin ympärysmitaltaan. Vierailu haudalla oli loppujen lopuksi mielenkiintoinen kokemus ja täydensi ymmärrystä siitä, kuinka korkeassa asemassa keisari on aikoinaan ollut.

Kuva keisarin vaatimattomasta haudasta

Keisarin patsas

 

Jadekivi museo ja muu humanistitaidehömppä ei meikäläiseen yleensä uppoa, eikä tälläkään kertaa taidemuseo herättänyt innostusta taiteeseen. Ainoa mielenkiinnon aihe museossa oli muutama upeasti veistetty patsas, joka oli kuitenkin laiha lohtu. Museon yhteydessä toimi myös jadeveistämö ja kauppa, josta oli mahdollista ostaa mitä ihmeelisempiä jadeveistoksia. Tylsän jadekierroksen jälkeen oli vuorossa kauan odotettu Kiinan muuri.

Keisari Qin Shi Huang vuonna 200 eKr. päätti yhdistää pohjoisrajan yksittäiset puolustusrakennelmat nykyiseksi Kiinan muuriksi. Myöhemmin Kiinan muuria on rakenneltu usealla eri vuosisadalla ja korjattu vielä useampaan kertaan. Monet turisteille tarkoitetuista paikoista on remontoitu hyvään kuntoon ja pääsy muurille on tehty helpoksi. Me tutustuttiin alueeseen nimeltä Badaling, joka on Pekingiä lähinnä oleva osuus muurista. Itse muurille matkustettiin tuolihissillä joka oli rakennettu helpottamaan muurille pääsyä. Badalingin osuus muurista oli erittäin ruuhkainen, mutta pienen kävelyn jälkeen löytyi myös alueita joissa ihmisiä oli maltillisemmin ja pääsi ihailemaan muuria paremmin. Muuri luikerteli kuin käärme vuorien yli ja on todella ihmeelistä miten siihen maastoon on aikoinaan saatu tuotua niin järjetön määrä kiviä ja kuinka niin vaikeisiin olosuhteisiin on pystytty rakentamaan edes mitään. Muuri oli turistimäärästä huolimatta erittäin vaikuttava paikka, jota ei todellakaan kannata jättää väliin, jos vierailee Pekingissä tai jossain muussa kaupungista, josta on mahdollista päästä muurille. Muurin jälkeen siirryttiin silkkitehtaaseen, jonka päätavoite oli myydä turisteille silkkiä ja kertoa kuinka silkki valmistetaan. Vierailu silkkitehtaassa ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta eikä siitä ole sen kummempaa kerrottavaa.

Muuri luikertelee vuoristossa

Muurilla hengailua

Tehokkaan nähtävyyspäivän jälkeen oli aika syödä Pekingin ankkaa. Tilattiin hotellin ravintolassa pöytään muutama Aku kaikkine lisukkeineen ja höysteineen. Olin joskus aikaisemmin maistanut Pekingin ankkaa, mutta unohtanut jo, kuinka herkkua sen onkaan. Ruuat olivat todella kohdallaan ja hintakin varsin maltillinen siihen nähden, kuinka paljon syötiin ja juotiin muutaman tunnin illallis-session aikana.

Kaiken kaikkiaan Peking on mukava paikka, joskin keli on hieman viileämpi kuin Shanghaissa, mutta ympäristö on muuten enemmän Kiinalainen kuin Shanghaissa. Huomion arvoinen seikka oli se, että ruoka oli Pekingissä huomattavasti parempaa, kuin Shanghaissa, mutta taksiliikenne ei ole läheskään yhtä jouhevaa. Taksikuskit eivät suostu ottamaan turistia aina edes kyytiin ja jotkut taksikuskit pyytävät lyhyestäkin matkasta aivan järjetöntä summaa.

Muutaman viikon tauko on tullut pidettyä kirjoitteluun. Elämä on kulkenut aikalailla samoja linjoja kuin kotosuomessa, tosin töitä ei tarvitse tehdä. Aamulla ajoissa ylös, kouluun tai treenaamaan riippuen päivän epistolasta ja loppupäivä meneekin sitten siivillä. Kamalan erikoisia päivittäisiä rutiineja ei siis ole muodostunut kotimaasta poiketen. Kiinan kieltä on tullut opittua onneksi jo ihan kohtalaisesti ja muutenkin opiskelu on tehty vaihto-oppilaille sopivan helpoksi.

Shanghaihin paremmin tutustuen ja paikalliseen kulttuuriin sisäistyttyä alkaa hahmottua se, miksi kaikki ”kopiot” tulevat juuri kiinasta. Kaupungin eri osia tutkiessa ei voi olla törmäämättä liikeisiin, jotka myyvät tunnettua ”logoa” omalla nimellään, jotkut ehkä hieman muunneltuna. Esimerkkinä Lacoste, jonka logoa väännellen ja käännellen on saatu aikaan useita kymmeniä paikallisia, jopa menestyviä vaatemerkkejä. Erään kurssin lehtori tiivisti asian tuotteiden kopioinneista hienosti yhteen lauseeseen ”It is a part of Chinese business culture”.

Kiinassa kopioidaan kaikki. Täällä on jopa yritetty kopioida kokonainen alppikylä Itävallasta, mutta  epäonnistuttu, koska kyläläiset saivat kuulla asiasta. Kaikessa muussa on kyllä onnistuttu. Länsimaalaiset brändit Dunhillista Burberryyn ovat tavalla tai toisella tukemassa aasialaista arkea ja Marlboro Classics muuntuu paikallisittain näppärästi Morlboro Classicsiksi. Versace taipuu muotoon Vesace tai Versoce ja Lacosten variaatioiden eri myymälöitä löytyy joka kulmalta. Puhumattakaan Tommy Welaista tai Polo Villaesta, jotka kummatkin osaavat oudosti matkia logoineen länsimaalaisittain tunnettuja merkkejä.

Pienimuotoista plagiointia

Eräs ärsyttävä asia kiinalaisissa on kova ääni. Heille on aivan normaalia puhua huutamalla. Oikein viihdyttävää esimerkiksi ruokakaupassa, kun kauppalista on painettu tarkasti muistiin ja vieressä huutaa joukko kiinalaisia mummoja toisilleen. Kauppalista unohtuu samantien ja ostokset menevät uusiksi tai kauppaan saa tehdä vähintään kaksi reissua.

Seuraavan kerran kirjoitankin sitten blogia Pekingin reissusta, jonne olemme lähdössä tämän viikon perjantaina. Sieltä sitten hieman pisempi ja kuvarikkaampi raportti.

Lähdettiin viettämään keskellä viikkoa muutaman päivän lomaa Shanghain ulkopuolelle. Lomapaikaksi valikoitui Suzhou, joka sijaitsee Shanghaista länteen noin 100km. Suzhou sijaitsee Yangtsen suistossa ja sitä kutsutaan ”idän Venetsiaksi”, eikä suotta, koska kaupunkia ympäröiviä jokia halkoo yli 1600 kivistä siltaa.

Kivisilta

Helpoin tapa kulkea Suzhouhun Shanghaista on ottaa luotijuna. Junalipun hinnaksi kertyi 40RMB eli alle 5€. Matka luotijunalla taittuu reippaaseen puoleen tuntiin ja muutenkin matkustaminen junalla on täällä mukavaa ja helppoa. Junamatkustus on Kiinassa hieman luotettavampaa kuin kotomaassa, lukuunottamatta kesäistä junakolaria. Junat lähtee ja tulee ajallaan, eikä raideliikenne häiriydy, vaikka olisi lehtiä raiteilla tai sadekeli.

Suzhouhun saavuttiin ennen puolta päivää ja ensimäiseksi kohteeksi hostellin säätämisen jälkeen valikoitui Suzhoun yksi suosituimmista nähtävyyksistä, Unescon maailmanperintökohteenakin tunnettu Nöyrän Miehen Puutarha ja Suzhoun museo. Museossa ei juurikaan nähtävää ollut tavallisella tallaajalle, jos ei nyt satu olemaan erikoisen kiinnostunut eri dynastioiden savikipoista ja kupeista. Mukavaa nähtävää toki, mutta jossain vaiheessa tuntui siltä, että museo toisti itseään huoneesta toiseen. Siirryttiin siis itse puutarhaan, jonne joutui maksamaan 70RMB:n pääsymaksun. Puutarha oli jo kohtalaisen upea nähtävyys, jopa ei ”viherpeukalolle”. Hienoja puroja ja kiinalaistyylisiä rakennuksia oli kyhäilty upean puutarhan ympärille johon oli selvästi tuhlattu paljon aikaa ja vaivaa. Puutarha oli kooltaan todella laaja ja aikaa sen kiertelyyn kului melkein kolme tuntia. Koko lysti oli todellakin hintansa väärti ja ihmettelyn aiheita puistossa riitti pitkäksi aikaa.

Nöyrän miehen puutarha

Nöyrä mies

Seuraavana päivänä oli ajatuksena lähteä jokiristeilylle. Ensimäinen yritys saada risteily epäonnistui täydellisesti, sillä erehdyttiin väärään satamaan. Ei auttanut, kun ottaa uusi taksi alle ja suunnata toiseen paikkaan säätämään risteilyä. Toinen yritys onnistui ja saatiin buukattua koko porukalle risteily joka lähtisi satamasta heti. Laivana toimi pieni kiinalaistyylinen paatti, jossa vonkamiehenä oli perässä vanhempi kiinalainen herrasmies. Kinkkisetä meloi paattia pitkin jokivartta ja luikautti välillä muutaman risteilyhenkeen osuvan laulunkin matkalla. Hauska kokemus ja mukava tapa nähdä kaupunkia hieman eri persepektiivistä.

Jokiristeilyn vetäjä oli varsin mukava veijari!

Kaiken kaikkiaan Suzhou on näkemisen arvoinen paikka ja mukavan rauhallinen verrattuna Shanghaihin.

Shanghai on itsessään jo nähtävyys. Pelkkä kulttuuri ja ihmisten järjetön määrä on ensikertaa Kiinassa vierailevalle hämmentävä kokemus, vaikka kyseessä on Kiinan länsimaisin kaupunki. Vaikea sanoa, onko väite totta, mutta eteläisemmässä kiinassa muutama vuosi takaperin vierailtuani, voin yhtyä edelliseen väitteeseen.

Grand Canyonin tai Niagaran tapaisia luonnon nähtävyyksiä Shanghain lasi-betoniviidakosta on turha luulla löytyvän. Kaikki on ihmisen luomaa infrastruktuuria ja rakennelmaa. Rakennuksissakin nähtävää riittää, vaikka ei arkkitehtuurista tai rakennustekniikasta mitään ymmärräkkään. Pilvenpiirtäjää toinen toisensa perään ja mitä kummalliseman muotoista monumenttiä on pykätty pystyyn lähes joka nurkkaukseen. Järjettömän kokoisia ostoskeskuksia on ihmisten ja kulutuksen riemuksi rakennettu ympäri kaupunkia. Ihmekkös tämä, jos kaupungissa on 5 kertaa ihmisiä kuin koko Suomessa. Täällä on joskus ollut rakennusmiehille sekä suunnitelijoille työmaata ja taitaa olla edelleen

Megaostoskeskus kaikille kulutuksen ystäville

Ylivoimaisesti paras paikka hämyjen rakennusten bongailuun maan tasalta on Bundin alue, josta on joen yli on suorat näkymät Pudongin ”avaruus kaupunkiin”. Bundille kerääntyy iltaisin paikallisia ja turisteja ihailemaan Pudongin maisemia eikä ihme. Maisemat ovat aika kohdallaan, jos rakennuksista ja valoista tykkää. Päivällä näkymät ovat jo huikaisevat, mutta ilta-aikaan Pudongista on nähtävillä parhaat puolet. Valojen määrä on tolkuton, vaan musiikki puuttuu niin meno olisi kuin discossa. Ei taida olla jokaisen epileptikon unelmapaikka viettää iltaa, sen verran on värikästä ja välkkyvää valoa.

Iltamaisema Bundilta kuvattuna

Olisi virhe jättää itse Pudongilla vierailu väliin, jossa on mahdollisuus nousta korkeiden kyhäelmien huipuille saakka. Tämä onnistuu kuittamalla rakennusten juurilta olevista kojuista lippu, jonka hintahaitari on rakennuksesta ja halutusta korkeudesta riippuen 90-150RMB (n.10-15€). Lunastettiin poikien kanssa liput Oriental Pearl Toweriin, jossa päästiin kalleimalla lipulla aina n.350 metriin asti. Hissi kulki sen verran sukkelaan ylimpiin kerroksiin, että mahassa möyräisi ja kunnolla. Tänne ei siis kannata tulla, jos on edes hieman pyrstöyskää tai muuta vastaavaa mahavaivaa. Tulee muuten kirjaimellisesti paska reissu. Ilta kruunattiin vielä mukavalla buffet illallisella reilussa 250 metrissä olevassa pyörivässä ravintolassa.

Oriental Pearl Towerin juurelta

.Maisemat ei sovi ilmeestä päätellen korkeanpaikankammoisille

Uskallauduttiin istautumaan lasilattialle. Matkaa alas reippaat 250 metriä.