Ensimäinen ilta vietettiin rauhallisissa merkeissä. Käveltiin Nanjing roadia edes takaisin ja ihmeteltiin paikallisia kummallisuuksia ja niitähän riitti. Itse olen kerran aikaisemmin Kiinassa vieraillut, joten kulttuuri ei äkkiseltään tunnu niin vieraalta kuin ehkä muille. Ihmisiä on kuin muurahaisia ja kaikki päätä lyhempiä. Nupit kääntyilee porukkamme perään ja herätämme selvästi suurta kiinnostusta osassa paikallista väestöä. Hauskaa sinänsä, koska Shanghain pitäisi olla kohtalaisen kansainvälinen kaupunki, eikä länsimaalainen täällä ole uusi näky. Ehkä Jonten pensselit ovat syy pitkiin tuijotuksiin.

Nälkä yllätti väsyneet reissuruunat alkuillasta ja mentiin paikalliseen nuudelikippolaan sopalle. Sopan seassa uiskenteli leivitetty porsaan kyljys, kilon verran nuudeleita ja sieniä ruskehtavassa kastikkeessa. Hintaa lystille kertyi isojen oluiden kanssa n. 40RMB. Hauskaa tästäkin ruokailuhetkestä teki se, että ruokailun loputtua ja oluen loppuja hörppiessä paikalle tallusteli paikallinen kerjäläismummo. Mummo käytti upealla tavalla hyväkseen oman käden oikeutta nähdessään, että Tomille ei ruoka enää maistunut ja nappasi pöydältä Tomin nuudelikipon ja livisti kadun toiselle puolelle hotkimaan kipon tyhjäksi. Peukun arvoinen suoritus täydellisestä näätäilystä.

Illan pimetessä haettiin poikien kanssa pussikaljaa ja hypättiin kiertoajelulle. Bussin reitti oli suppea ja nähtävyyksiä ei Bundin lisäksi montaa ollut. Ajelu kävi jopa jossain vaiheessa niin tylsäksi, että bussin kyytiin nukahtaminenkaan ei käynyt kaukana. Kiertoajelun hinta oli 30RMB ja lippu oli käytössä 24h lipun ostosta. Pitkä matkustus ja väsymys alkoi tuntua jo joka jannussa, joten paineltiin hyvissä ajoin hotellille nukkumaan

.

Tuplat edestä ja Toukalle maistuu!

Nanjing road

Seuraavana aamuna paineltiin kevyen liisittömän aamupalan jälkeen ostoksille, koska mitään välttämömyyksiä kummempaa en ollut Kiinaan mukaani kantanut. Viimeisen puhtaan t-paidankin porsastelin pesukuntoon jo heti aamupalalla. Suunnaksi otettiin lähin metroasema ja sitä kautta isolle markettialueelle.

Helteessä haahuilua

Marketeilla maan tapa on tinkaaminen, joka vaatii siihen tottumattomalta aikaa ymmärtää mistä on kyse. Myyjä aloittaa yleensä tuotteen kaupustelun lyömällä tiskiin aivan ryöstöhinnan. Tästä alkaakin sitten taistelu hinnan saamiseksi oikealle tasolle. Itse tarjoan aina noin kymmenes osan alkuperäisesti hinnasta, tai vähemmän. Esimerkkinä aurinkolasien lähtöhinta oli 285RMB ja lopullinen hinta, jonka maksoin oli 30RMB. Tälläinen ostosten tekeminen käy ainakin itselleni raskaaksi, koska jatkuva väittely ja taistelu hinnasta käy yksinkertaisesti hermoille.

Päivän kiertely pitkin kaupunkia vei mehut jaloista ja kävely alkoi tuntua niin raskaalta, että oli parempi siirtyä hotellille kuosittautumaan. Pikasuihku ja helvetin kyytiä hotellin ravintolaan syömään liisiä ja kanaa. Illalliselle ilmoittautui vain kolme viidestä, mutta hotellin ravintolan pöytäliinat saatiin tälläkin porukalla uuteen uskoon. Ei se kastike vaan yksinkertaisesti pysy tikkujen päällä samalla tavalla kuin haarukassa tai lusikassa. Ruuan tilaaminen oli taas hankaluus erikseen, kun listat oli pelkästään kiinaksi ja eihän nämä ressukat puhu englantia saatika sitten suomea.